Opi vauvalta luonnossa ja innostu opettamaan luontoa vauvalle!

Kiitos teille, jotka otitte haasteen vastaan ja lähetitte kuvia luonnosta vauvan kanssa. Lisääkin saa tulla!

Vauva aistii; tuntee, kuulee, katselee, haistaa ja maistaa maailmaa ennen sanoja. Sanat ovat tärkeitä, mutta niiden tullessa keskeisiksi, tuntuu, että jotain mystistä ja merkityksellistä jää taakse tuosta sanattoman vuorovaikutuksen maailmasta. Luonnossa tuo maailma on taas helposti läsnä ja se avaa vauvan ja vanhemman aisteja. Kun hälyisä urbaani- ja digimaailma häipyy kauemmaksi, on rauhoittavaa kuunnella vain lehtien havinaa tai aaltojen solinaa. Luonnon kiertokulku ja vuorovaikutus ovat läsnä väreineen ja tuoksuineen. Vauva ja taapero löytävät ihmeitä ja yllätyksiä, jotka aikuinen ohittaa. ”Kato, kato kukka!” Katso äiti: pieni muurahainen, kaunis kivi, koppakuoriainen. Vauvoilla tuntuu olevan heti luonteva yhteys myös eläimiin.

Kun annat itsesi avautua tai heittäytyä, löydät ehkä sen saman innostuksen, joka on pienillä ihmisillä. Luonnossa pääset nollaamaan itseäsi, verenpaine laskee, aikakäsitys hidastuu, hengityksesi mukautuu siihen. Luonnossa voit tehdä matkaa omaan itseen, päästä lähemmäksi syvempää itseäsi, sitä, kuka olet ja mikä on aitoa, totta. Luonto avaa väyliä mielikuvitukselle ja luovuudelle. Rauhoittuneessa tilassa voi löytää myös hyvän yhteyden ja kiintymyssuhteen vauvaan. Sylin turva, kosketus, lämpö, tuoksu, katse, liike ja äänet saavat uusia merkityksiä luonnon helmassa.

Vauvalle voi myös opettaa luontoa. Imetys luontomaisemassa, piknik vauvan kanssa, veneretki tai yhteinen yö teltassa luovat ihania muistoja. Katselkaa yhdessä auringon kimallusta tai tyyntyvää auringonlaskua järven pinnassa. Ihailkaa pimeällä ääretöntä tähtitaivasta. Menkää yhdessä mustikkaan, haistelkaa sieniä, tutkikaa muurahaispesää, kuunnelkaa linnunlaulua ja tikan hakkausta, ihmetelkää kiiltomatoja. Voit antaa taaperon maistaa kuusenkerkkää tai ketunleipää. Vauvaa voi nukuttaa ulkona pikkupakkasellakin ja pikkuisen immuunipuolustus paranee, jos hän voi ryömiä maassa ja saada kosketusta multaan.

Luontoon tutustumisen ei tarvitse olla suorittamista, mutta luonnossa kohtaa aina myös haasteita. Vaunut eivät toimi muhkuraisella polulla, suunta tuntuu katoavan, itikat hyökkäävät tai pienet polvet saavat kolhuja, välillä tulee hiki tai vilu. Samalla saadaan monipuolista liikuntaa, karaistumista ja selviämistaitoja, elinvoimaa ja elämäniloa. Kun haasteista opitaan selviämään yhdessä, saadaan palkinnoksi luottamusta itseen ja elämään. Kukapa ei haluaisi elinvoimaa, jota luonto edustaa? Kuitenkin luonto myös herättää ajattelemaan, että sitä pitää arvostaa ja suojella niin kuin vauvaakin. Se saa miettimään myös luonnonmukaisia valintoja omien mahdollisuuksien mukaan, kuten vaikka äidinmaito, kestovaipat, kierrätys tai luonnonmukaisesti kasvatettu lähiruoka. Luonnollisesti.

VauvaSuomi ry:n hallituksen jäsen Sinikka Mäkelä, PsL, terapian erikoispsykologi, varhaislapsuuden VET vuorovaikutuspsykoterapeutti ja suggestoterapeutti.